Noin kilometrin päässä minun ja perheeni talosta, on suuri, vanha, hylätty kartano. Talosta kerrotaan tarinaa, joka meni suunnilleen näin: kolme noin 15-vuotiasta nuorta olivat yrittäneet yöpyä siinä talossa, joka oli ollut jo silloin hylätty, koska talossa kerrottiin kummittelevan nuoren neidon haamu, joka oli joskus teloitettu talossa.Hän ilmestyi aina kun kello löi yksi yöllä ja jos talossa sattui sillä hetkellä olemaan joku, hän lausui kolme sanaa: ”huomenna sinäkin tiedät” ja katosi ilmaan.Seuraavana yönä yhden aikaan oli sanat kuullut ihminen kuollut. Hänen kurkkunsa oli viilletty auki! No, nuoret olivat kuulleet tarinan, mutta nauroivat koko jutulle. He päättivät yöpyä talossa yhden yön, jotta kaikki tietäisivät, etteivät he pelkää. Illalla he lähtivät matkaan ja noin puolen tunnin päästä he olivatkin perillä.
He menivät taloon sisälle. Ilmassas leijui pölyä ja joka paikka oli pölyn peitossa. Talossa oli säkki pimeää, mutta nuorilla oli taskulamput. He menivät ullakolle. Kello oli noin 12.05. tunnelman keventämiseksi he kertoivat toisilleen kummitusjuttuja. Hetken päästä portaissa narisi. Nuoret havahtuivat. Se kuului uudestaan. Yht`äkkiä taskulamput sammuivat. Nyt joukoon tyttöä alkoi pelottaa. Hän sanoi pojille, ettei halunnut yöpyä talossa. Ensin pojat yrittivät estä hänta, mutta he eivät saaneet tytön päätä käännettyä. ”Ok, tulemme aivan pian ulos, pakkaaamme vain tavarat. Tyttö lähti kävelemään ulos talosta. Pian hän oli ulkona. Tyttö katsoi kelloa. Kolmea vaille yksi. KOLMEA VAILLE YKSI! Tyttöä alkoi pelottaa tarina nuoren neidon haamusta. Hän yritti soittaa pojille kännykästä, mutta pojat eivät vastanneet. Sillä pojat yrittivät löytää tavaroita. Portaat narisiva. Alkoi kuulua nyyhkytystä. ”Lakkaa pelleilemästä, Mari! Tiedämme että se olet sinä!” Toinen pojista huusi. Äänet loppuivat. Pojat olivat saanneet pakattua loppuun, kun nurkasta alkoi kuulua samaa nyyhkimistä kuin hetki sitten. Pian he näkivät nuoren neidon hahmon. Heitä alkoi pelottaa. ”kuka sinä olet?” pojat kysyivät. Tyttö ei vastannut, vaan tuli suoraan heitä kohti. Pojat juoksivat rappusiin, ja sitä kautta ovelle. He eivät saaneet ovea auki. ”APUA” he huusivat, mutta Mari ei kuullut sitä (nimet on muuten muutettu) Nuoren neidon haamu ilmestyi heidän eteensä. Hyisellä äänellä neito sanoi:”Huomenna sinäkin tiedät”, ja katosi. Poat saivat oven auki ja juoksivat ulos tielle.”juokse Mari” He huusivat. Niin he juoksivat kotiin ja menivät nukkumaan. Seuraavana päivänä he eivät nähneet toisiaan. Meni yö, ja oli seuraava aamu. Vasta silloin tyttö muisti tarinan. Hän soitti poikien vanhemmille, ja kysyi, olivatko pojat jo heräneet. Poikien äiti käveli puhelin kädessään poikien huoneeseen. Hän avasi oven… Tyttö kuuli puhelimesta kiljuntaa. Hän arvasi mitä oli tapahtunut: Tarina oli käynyt toteen.